Tare oli 10-vuotias kun kiinnostus musiikkiin jysähti tajuntaan. "Olisin halunnut rummut mutta ne oli liian kalliit...Niimpä sain veljen vanhan landolan jossa oli kielet 1,5 sentin korkeudessa. Sitä sitten tuli sahattua sormet verillä."
Soitto on suruista tehty. 
kavereitten kanssa perustettiin bändi. yhdellä kaverilla oli naikkari, mulla se paska teräskielinen  ja rumpalilla maalipurkit. 
Ja rokki soi. 

sitten eräänä päivänä kaverit sai oikeat soittimet mutta Tarella ei ollut varaa.
yhtenä syntymäpäivänä vanhemmat sitten yllätti ja antoivat luvan ostaa "ihan oikean" kitaran. Taren veli hankki broidilleen kuvassa olevan Mayan jota säilytettiin yöt sängyn alla, niin tärkeä se oli.

Kun Tare sitten sai hankittua käytetyn Morriksen basson, pääsi poika takaisin bändeihin. 


Tare kertoo 

Nii tietty tuossa ohessa tuli peruskoulukin käytyä. Nimenomaan käytyä. Energia meni lähinnä opetuksenhäirintään. 8-luokalla sain jonkin herätyksen ja skarppasin sen verran, että pääsin sentään amiksen autopuolelle. Sen jälkeen parivuotta autohommia ja sit tekuun. Tekun jälkeen vuoden verran muovin puristelua Satamuovissa, kun ei ollut koulutustavastaavaa työtä ja sitä ei saanut ilman työkokemusta. Sitten alkoi taas opiskelu kiinnostaa. Laitilan kurssikeskuksen harjoittelujaksolta pääsin Oy Saab-Valmetille työharjoitteluun, josta sain vakipaikan 8.8.-88 klo 8.00. Sitten tuli 90-luvun lama, jonka seurauksena sain lomautuksen v.-93. Siitä jatkoin taas kursseilla, kunnes Saabilta soitettiin. "Jos Lehtonen aikoo vielä tulla takaisin Saab-Valmetille, niin hän lähtee nyt Kuorvedelle Valmet-Avicompille." Olin siellä runsaan puolivuotta Hornet-projektissa. Sieltä sitten taas kursseille, joiden päätyttyä kiersin raumalaisia suunnittelutoimistoja. Raumasterilla tärppäsi ja siellä olen istunut "pirunpersesilmän" ääressä 10.10.-94 lähtien...